Tavara-allerginen tavarapyöräilijä avautuu

Teksti: | Julkaistu 9.10.2013

IMG_1926

Olen diagnosoinut itselläni varsin trendikkään taudintapaisen: tavara-allergian. Päivittäin tahdon heittää koko kotimme irtaimiston ulos ikkunasta. Verenpaineeni nousee kaikenlaisen ajelehtivan sälän äärellä ja suuni vaahtoaa, kun yritän kiireessä sulloa kamaa jo tupaten täysinäisiin, huonosti järjesteltyihin kaappeihin ja laatikoihin.

Kolmevuotiaamme haluaa säästää kaiken: talouspaperirullan hylsyt (Kvasin kaukoputkia), pyörän soittotorvesta irronneen tiikerin pään (oiva suihkulelu) ja ilmaisen käsinukkepupun, jolla kukaan ei koskaan leiki. ”Se on minun tärkeä, minä voin tarvita sitä vielä!” Miehen lennokkiharrastus kerryttää nurkkiin epämääräistä styroksia, akkuja, johdonpätkiä ja teknisiä vempaimia: tavaraa, jota en ymmärrä ja johon minun on parempi olla koskematta. Lasten isoäiti antaa jokaisella tapaamisella kassikaupalla uutta tavaraa: kummallisia naistensukkia, liian isoja kurahanskoja ja joulupöytäliinoja. Yksivuotias levittää tehokkaasti kaiken, mikä edes yrittää olla paikallaan: eteisen pöytälaatikossa säilytettävät heijastimet seilaavat keittiössä, isän kenkien ei todellakaan kuulu olla telineessä ja hei, katsokaa, löysin tällaisia kivoja pattereita, jotka aion nyt viedä pyykkikoneeseen! Suuren osan ajastaan sisätiloissa viettävälle kotiäidille tämä kaikki on miltei liikaa. Ongelmasta voi päästä eroon vain poistamalla nämä valtoimenaan seilaavat esineet ja kaapeista tursuavat vaatteet säilytysluokkaa ”liian-pienet-pikkuveljelle”, ”liian-pienet-isoveljelle” ja”liian-isot-isoveljelle”.

Myönnän, etten ole aivan viaton sivustakärsijä itsekään. Olen rouva, joka kurvaa leuka pystyssä Lanternaan ja lastaa pyöränsä kyytiin kolme halpisjakkaraa, ”koska keittiössä on niin ahdasta”. Häh? Kyyllä. Keittiössä on niin ahdasta, että jakkarat mahtuvat sinne tavallisia tuoleja paremmin. Ne tavalliset tuolit olen kekseliäästi kätkenyt eri puolille asuntoa. Nyt niille voi latoa tavaraa, koska muutenhan ne olisivat vallan tyhjänpantteina. Totinen tosi on myös se, että toisten tavarat häiritsevät aina enemmän kuin omat.

En ole vielä ehtinyt katsoa Tavarataivasta, mutta se kuuluu ehdottomasti katseltavien listalleni. Toivon sen toimivan eräänlaisena psykoterapiana. Anekdoottina kerrottakoon, että yleisön pyynnöstä elokuva on teatteriesitysten jälkeen tullut jakeluun dvd:nä, mikä hullunkurisesti sotii koko elokuvan ajatusta vastaan. Kunpa voisimmekin digitalisoida kaiken, kuten muutosta selviytyvä ystävättäreni haaveilee.

Henkilökohtaisella tavara-allergiallani on toinen vähemmän trendikäs ilmentymä: minua ahdistaa kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa. Ajan henkeen kuuluu iloita, että on olemassa systeemi, jonka ansiosta tavarat eivät päädy kaatopaikalle. Että tarpeellisen voi hankkia yhä useammin käytettynä. Että joku voi ottaa tämän minunkin sohvani käyttöön, kun haluan sen vaihtaa. Mutta kun se sohva on ihan jumalattoman ruma. Haluaako sitä kukaan todella? Minulle kierrätyskeskus on alkanut edustaa loppusijoituspaikkaa, johon ihmiset voivat syltää hyvällä omallatunnolla roinaa hankkiakseen uutta kivempaa roinaa. Tavara-allergiani vaatisi minua pakkaamaan kaiken ylimääräisen jätesäkkeihin ja kiikuttamaan kierrätykseen, mutta minulle tulee siitä kauhea olo. Haluaako kukaan mitään säkistä, vai siirränkö vain ongelman seuraavalle taholle? Eikö minun pitäisi itse kestää ympärilleni hamstraamani tavarat ja vaatteet? Jos kykenen antamaan tai myymään turhat esineet suoraan seuraavalle tarvitsijalle, ongelmaa ei ole. Tiedän, että siitä, mistä haluan luopua, on iloa seuraavalle.

Ja kyllä, ne jakkarat olisi voinut etsiä käytettyinäkin. Aikaa siihen olisi kulunut, mutta muut selitykset sikseen.

Ensi kerralla ajattelin avautua problemaattisesta suhteestani siivoamiseen. Loppukevennykseksi kuitenkin satulatuolin kotiinkuljetustarina kuvin ja kuvatekstein. Hyvää päivää kaikille!

 

"Eeetän oo tosissas? Ei mahdu tähän kyytiin."

”Eeethän oo tosissas? Ei mahdu tähän kyytiin.”

"Jösses, siihen se jysähti!"

”Jösses, siihen se jysähti!”

"Mitä luulet, isoveli, onko tämä nyt viisasta?"

”Mitä luulet, isoveli, onko tämä nyt viisasta?”

"Olipas kiva pysähdys leikkipuistossa. Viedääs tää jakkara kotiin."

”Olipas kiva pysähdys leikkipuistossa. Viedääs tää jakkara kotiin.”

 


Aihe(et): , , , ,

Ilmoitus

Kommentit

2 vastausta postaukseen “Tavara-allerginen tavarapyöräilijä avautuu”

  1. Eveliina

    Kamalaa mutta ihanaa. Tavara-allergia vaivaa yhä useampaa. Onneksi siihen lääke (tai lääkäri): ammattijärjestäjä. Olen löytänyt kutsumustyöni!

    Odotan innolla siivouspostausta.

    Vastaa
  2. Hanna

    Mulla on sama allergia! Osa tavaroista on toki vaikeasti hyödynnettävää, mutta aika vähän on ollut ihan roskiskamaa. Suurin osa meiltä lähteneestä tavarasta on ollut hyväkuntoista. Putkiremontin aikana pihalla oli roskalava, eli 2,5 vuoden ajan ja sinne ihmiset pistivät todella paljon hyvää tavaraa, jopa uuden veroista. Sinne laitettiin paljon myös pahvia, paperia, metallia ja lasia, joille olisi ollut omatkin astiat roska-aitauksessa. Veikkaisin, että kierrätyskeskukseen menee pieni osa tavaroista.

    Vastaa

Jätä kommentti