Lapsiperhe Tartossa: ruokaa ja ravintoloita

Teksti: | Julkaistu 8.9.2013

Kävimme Tartossa elokuussa 2013. Reissuun osallistui kaksi perhettä, joissa oli 0-, 1-, 2- ja 3-vuotiaat lapset. Elokuu osoittautui hyväksi ajankohdaksi tällaiselle hulinamatkalle: kaikkialla oli hyvin tilaa seurueellemme ja aurinkoinen sää suosi meitä koko viikon.

Sadantuhannen asukkaan Tartosta jäi jokunen varmasti varteenotettava ravintola tutkimatta. Esittelen tässä hakuammunnan ja täsmäiskujemme tuloksena testatut seitsemän paikkaa perheystävällisyyden näkökulmasta.

 

Täysosuma

Tarkoituksenamme oli mennä Ülikoolilla sijaitsevaan kehuttuun kiinalaiseen, Kung Fuhun, mutta koska sisarusrattaamme oli lastattu kahdella päiväunia nukkuvalla lapsella ja tarttolaista, vanhaa rakennuskantaa riivaa kapeaovisuus, emme mahtuneet rattainemme sisään. Apeina köpöttelimme Ülikoolia eteenpäin ja näimme eräällä sisäpihalla muka mitäänsanomattoman näköisen kahvilaterassin. Päätimme kurkata peremmälle, ja se oli hyvä päätös.

Cafe Noirilla on varsin viihtyisä sisäpihaterassi, hiekkalaatikko ja erittäin kattava valikoima leluja: kaikki maailman ajoneuvot, potkuauto, kolmipyörä ja kyllä – robottidinosaurus! Olen varma, että Cafe Noir on maailman ainoa kahvila, jossa asiakkaat saavat leikkiä robottidinosauruksella.

Oli sohva, jolla näitte Pikkuveljen poseeraavan edellisessä merkinnässä, ja pöytiä, ja ruukkukukkia, ja kaiuttimista kantautui Louis Armstrong ja Ella Fitzgerald. Syöttötuolikin bongattiin.

Cafe Noir oli vallannut kokonaisen sisäpihan.

Cafe Noir oli vallannut kokonaisen sisäpihan.

Liitutaululle oli raapustettu päivän annokseksi gorgonzolapastaa, jonka söimme. Lapsille löytyi kattavalta ruokalistalta kanaa ja perunamuusia. Paikka oli niin viihtyisä kaikkien osapuolien kannalta, että jäimme lojumaan sohville muutaman ylimääräisen juoman ajaksi.

Sisältä Cafe Noir on nimensä mukaisesti aivan musta, eli omaleimaisesti sisustettu. Terassin lapsiystävällisyys ei taida yltää aivan sisätiloihin saakka. Vessan seinää koristaa rokokoohenkinen, pöntöllä istujan siveyskäsityksiä koetteleva tapetti, jonka sisällössä oli hitusen selittämistä kolmevuotiaalle.

 

Mukiinmenevät

Tokyo Sushi Barissakin toisella perheistä oli tarve saada rattaat sisälle, koska vauva oli nokosilla. Avatessamme vanhan puuoven toista puolta taisimme vääntää saranan sijoiltaan – anteeksi!

Ravintolalla oli kolmen pikkuauton ja muutaman palapelin viihdevalikoima ja syöttötuoli järjestyi. Touhumies teki makiennätyksen ja naposteli 11 makia. Aikuisista toiset olivat hitusen vaikuttuneempia tarjoiluista kuin toiset, mutta tyytyväisiä olimme lopulta kaikki.

Gruusialainen Tsibili-ravintola oli Tokyon tavoin Lailla, ja sinne pääsi rattaiden kanssa helposti. Syöttötuoleja löytyi useita, ja niiden mukana tuli pehmoleluja. Lastenmenua en muista nähneeni, mutta keräsimme koko seurueelle vähän kaikkea -tyyppisen kattauksen, josta lapsetkin löysivät murkinaa. Gruusialaisen ruuan asiantuntijat keskuudessamme eivät olleet itse ruuasta innoissaan, mutta monia hyviäkin makuja löytyi. Ilmapiiri oli lapsille suopea.

Jos puisen jugendhuvilan tunnelma vähän syrjempänä keskustasta kiehtoo, voi majapaikassamme Villa Margarethassakin syödä. Lelukori, syöttötuoli ja lastenmenu löytyvät. Aikuiset eivät valitettavasti olleet ihastuneita kokin luomuksiin, ja liian pitkät pöytäliinat osoittautuivat stressitekijäksi.

Lähellä Villa Margarethaa on Kalevi 13:ssa Disainimaja, virolaisten suunnittelijoiden putiikki, jonka takaa löytyi kahvila Spargel. Buffetlounas miellytti kaikkia osapuolia, ja jos sää ei olisi suosinut, sisältä olisi löytynyt pieni leikkipaikka lapsille. Ihastuin ravintolan maalauksiin – miksen napannut kuvia!

Vaipanvaihtohetki Spargelin nurmikolla.

Vaipanvaihtohetki Spargelin nurmikolla.

 

Näitäkin kokeilimme

Aivan ensimmäisenä päivänä lounastimme Polpon terassilla. Vessareissu paljasti paikan konstailematonta terassia fiinimmäksi paikaksi, jonka lapsiystävällisyydestä en osaa antaa varmaa lausuntoa. Terassille järjestyi syöttötuoli, ja annokset olivat kauniita ja maistuvia.

Pol pon merellinen pasta.

Polpon merellinen pasta.

Ülikoolilla sijaitseva kalaravintola Neljapaev testattiin viiden aikoihin iltapäivällä, kun paikalla ei ollut muita ruokailijoita seurueemme häirittävänä. Ensimmäiselle tiedustelijallemme tultiin ilmoittamaan, että täällä ei tarjoilla muuta kuin kalaruokaa. Hyvä. Rattaat nukkuvine nuorimmaisineen neuvottiin parkkeeraamaan hotellin aulan puolelle, vaikka ne eivät olisi olleet kenenkään tiellä ravintolankaan puolella. Löysimme yhden syöttötuolin, ja muita lapsia kiellettiin sotkemasta tuoleja kengillään. Tarjoilija oli puhunut meille tähän asti niin töykeästi, että varmistimme suoralla kysymyksellä, olemmeko ylipäänsä tervetulleita ravintolaan. Kysymys ilmeisesti sulatti jään ja havahdutti tarjoilijan, koska tämän jälkeen palvelu muuttui ystävällisemmäksi. Kuha ja ankerias olivat hyviä, ja lapsille oli mainiot täsmäannokset kalaa ja pastaa. Meriaiheiset tilpehöörit ja verkkopöytäliinat jouduimme siirtämään 1-vuotiaan täystuhon käsien ulottumattomiin.

 

Kaupan hyllyjen välissä

Ruokakaupoissa on vauvanruokahyllyt, mutta ne eivät ole yhtä hyvin varusteltuja kuin Suomessa. Velliä etsittiin turhaan. Korviketta saa nestemäisessä ja jauhoisessa muodossa. Ruokakauppojen tarjonta ylipäänsä oli tämän seurueen mielestä inspiroiva ja ruokalaskut halpoja.


Kommentoi (0)